perjantai 10. toukokuuta 2013

THE DAY WHEN MY DREAMS CAME TRUE - 8.5.2013

OH MY GOSH mä näin ne. Samassa rakennuksessa. Hengitin samaa ilmaa. Oon kävelly samaa reittii sille areenalle. En voi uskoo tätä oikeesti todeks, en vaan voi. En varmaan pysty ees kirjottamaan kaikkia ajatuksia tähän yhteen postaukseen, koska se veis multa varmaan loppuelämäni. Se oli vaan maailman parasta, ja en oikeesti voi tajuta että minä oon nyt nähny ne. Minä. Se oli sanoinkuvailematonta ja kirjaimellisesti uskomatonta. En voi uskoo oikeesti että just mä menin kattomaan niitä. Naapurimaahan, ku eivät ne tänne tuu. En katunut mitään hetkeä, en ainuttakaan, jonka koin matkalla.

Eli ihan ensin matkustin Lohjalle mun kaverin luokse kaks tuntia, yksin. Sitten herättiin aamulla joskus puoli viiden maissa, ja nukuttiin sinä yönä ehkä tunti.. Sitte matkustettiin Turkuun laivalle tunti josta lähtiki lemppariosuus - yhdentoista tunnin matka kohti Tukholmaa. Se matka meni oikeesti niiiin hitaasti, mutta oli todellakin sen arvosta! Tukholmassa juostiin ku pää kolmantena jalkana ympäri kaupunkia hotelliin, josta äkkiä taksilla areenalle. Oltii ku oltiiki hyvissä ajoin perillä, ja siellä oli ihan älyttömästi porukkaa.



Oltiin noin puolessa välissä tota ''käytävää'' ja saman verran oli porukkaa takana :) Oltiin siis menossa metroon tässä keikan jälkeen areenalta.
No, päästiin sisään Helmin kanssa sinne ja siitähän se alko. Se odotus. Tosin pojat ei ollu mitenkää kamalasti myöhässä, joten se aika meni aika nopeesti. Käveltiin paikoillemme, suunnilleen huutaen ja kiljuen kokoajan että "en voi uskoo että me nähää ne!!!" tai jotain "oh my fuckin god me nähään ne!!" ja jotain ton kaltasta. Siinä sitten mentii omille paikoillemme, ja yllättäen joku oli vieny mun paikan, joten jouduttiin erikseen - ei onneks kovin kauas toisistamme. Koitin sitte istua kuitenki Helmin vieressä rappusilla, mutta nää valvojat tuli sitte jotain että "ei saa istua rappusilla" ja sitte jouduin jonnekkin outoon paikkaan, mut onneks se oli parempi paikka ku mitä mulla ois ollu. :) Siinä sitten se lämppäri (joku Camryn) laulo pari biisii ja puhu jotain jonka jälkeen tuli eri biisejä vielä, ja sittehän ne pojat jo iski lavalle Up All Nightiä laulaen.

Siitä samaisesta hetkestä en muista mitään, muutakun kattomalla videosta. Kiljun taustalla ja käsi tärisee, en muista mitään. Se oli mun elämän paras hetki, mun idolit astu lavalle ja näin ne ensimmäistä kertaa. Se oli maailman parasta oikeesti. En voi kuvailla sitä mitenkää, koska en muista siitä mitään ku vaan kiljuin ja huusin. En pysty vieläkää ajattelee sitä keikkaa itkemättä. Oon kokoajan vaan sillee, että ehkäpä en enää nää niitä? Oliks se oikeesti ainoa kerta. Pelkään, että asiat on näin, vaikka ne tänne saiski ittesä raahattua.. Ei vaan oo halpaa tuokaa homma, mut toivon mukaan ei jääny vikaks kerraks. Muutenkin joka ikinen fani ja directioner olis ansainnu päästä tonne, se oli niin parasta. Säälin todellakin niitä, jotka oikeasti halus sinne, muttei päässy, koska oisitte kaikki oikeesti ansainnu päästä sinne. Se oli unohtumatonta ja niin uskomattoman ihanaa. Ei mulla muuta, en osaa kuvailla sitä mitenkään paremmin,  muutakun että se oli oikeesti vaan parasta. Mul ei vaan yksinkertasesti riitä sanavarasto tähän tunnetilaan.

Nii ja yritän laittaa videoita tänne mahdollisuuksien mukaan, mut en tiiä miten onnistun.. En saa videoita piilotetuks mun youtubeen (koska tekijänoikeusrikkeet), mut kai laitan vaan youtubeen julkiseks ja julkasen niitä tänne väleihin.
































Tos on nyt parhaat kuvat mitä sieltä sain. Laitan niitä videoita tänne mukaa jos vaan saan ne nyt ladattua tänne.. Jos en nii sitte en tiiä. Teen jotain kummaa, kyl työ viel näätte ne! :) Toivon sitte todellakin ettei näitä kuvia oteta mihinkään ilman mun suostumusta, ja pidetä omina.. En jaksanu laittaa yhtäkään copyrightii ku nää on niin isoja ni ois kestäny vuosii, mutta siis joo.. Toivon hartaasti ettei kukaa ''varasta'' näitä multa.. :)

Mutta tässä nyt kirjoteltu ajatuksia maailman parhaasta päivästä jota en tuu ikinä unohtamaan. Toivottavasti nyt tajuutte kuinka paljon se mulle merkitsi, nimittäi se oli mulle maailman tärkeintä.


tiistai 7. toukokuuta 2013

OH MY 1DAY

Oi voi.. Ylihuomenna, eli yks päivä enää kunnes nään ne; 1D oh my god help me. En vaan vielkää tajuu, et oikeesti nään ne.. Herraisä.

Noo, näistä fiiliksistä vähä muualle. Maanantaina, eli eilen, mulla oli pääsykokeet Salpaukseen, Sosiaali- ja terveysalan lähihoitajalle. Meni kai ihan hyvin.. Eka oli joku päälle 2h kirjalliset kokeet, ja sen jälkee vapaasti opettajan ja psykologin haastatteluihin. Sitte oli se ryhmäkeskustelu. Se oli ehkä pahin, ja jännitin sitä ihan älyttömän paljon, ja katohan vaan, ku kusin sen täysin. Okei sain suuni auki, mutten tarpeeks paljoo. Vähän ärsyttää. Ja niissä matemaattisissa tehtävissäki kirjallisissa kusin yhen tehtävän varmasti, ja se oli vaan huolimattomuusvirhe.. Piti kirjottaa parillinen luku siihen (siis oli siinä ihan lasku) ni kirjotinpa parittoman. No okei, mitäs pienistä.









Alan nyt pakkailee tänää alkavaa matkaa varten! Olkaapa valmiina sitte näkemään pari (kröhöm, varmaa vähä enemmä) kuvaa sielt!